Desthea.com - Neiti Näkymätön

Isäni on kalastaja. Vanhempieni koti sijaitsee meren rannalla. Kun olin pieni, ranta oli aidattu metalliverkolla, jotta minä ja pikkuveljeni emme pääsisi sinne hortoilemaan. Kerran olin laiturilla leikkimässä kun iskä puuhasteli verkkojensa kanssa. Työntelin puisella onkivavalla iskän suurta kalastusvenettä kauemmas aina kun tuuli työnsi sen lähemmäs laituria. Iskä kyllä varoitteli että saattaisin itse lentää mukana, ja niinhän siinä sitten kävi. En osannut vielä uida. Muistan vaan hämärästi veden alla olemisen ja sen, kun iskän käsi ilmestyi eteeni ja tartuin siihen.

Jatkoa:

Veljeni puolestaan putosi kerran jään läpi ollessaan serkun kanssa kuljeksimassa rantavanassa. Myös hänet kävi isäni kiskomassa ylös. Siinä oli paljon onnea mukana, luojan kiitos.
Perheen lemmikitkin ovat saaneet osansa merellisestä elämästä; muutaman kerran on tainnut joku kisu tipahtaa mereen tai jäihin mutta omin avuin ovat onneksi päässeet ylös.

Isäni on kotoisin läheisestä saaresta, missä myös suuri määrä sukulaisiamme kesämökkeilee. Joskus kymmenisen vuotta sitten isäni löysi serkkunsa veneen ajelehtimasta tyhjillään hänen mökkinsä edustalta. Mies löydettiin myöhemmin hukkuneena.

Isäni kotitaloa ovat asuttaneet vielä isovanhempieni poisnukkumisen jälkeenkin iskän kaksi kalastajaveljeä, vanhempi heistä vielä tähänkin päivään asti. Niin, tähän päivään. Tänään hän lähti potkukelkallaan liian heikoille jäille. Hän hukkui. En vieläkään halua uskoa sitä todeksi. Olen musertunut. Miksi, miksi niin käy ihmiselle joka on asunut koko ikänsä saaressa ja liikkunut koko ikänsä merellä? Se on niin väärin. Niin turhaa. Minulla on niin paljon hyviä muistoja hänestä. En voi käsittää että hän on poissa.

Ilta-Sanomien nettisivujen pikku-uutisessa puhuttiin mökkeilijästä. Kai se on vaikea kuvitella, että tänä päivänä joku vielä tosissaan asuisi saaressa. Miksi lehtijutuissa on aina virheitä?
Myös Tammisaaressa on tänään hukkunut joku kalassa ollut mies. Tilastot synkkenevät jälleen. Se on niin surullista.

Tämä talvi on ollut kalastajille todella vaikea. Elannon vuoksi jäälle on pakko yrittää heti kun se vaan vähänkin kestää. Mutta tällä hetkellä jäät tuntuvat olevan äärimmäisen arvaamattomia. Pitkän kokemuksen omaava ammattikalastaja onneksi yleensä tietää mikä on järkevää (pilkkijöistä ei voi mennä niinkään takuuseen). Luotan isääni. Vähän pakkohan se on, hulluksihan siinä tulisi jos koko ajan pelkäisi. Mutta tämän päivän uutinen oli kuitenkin hyvin synkkä ja julma herätys todellisuuteen.

Olkaahan kaikki varovaisia vesillä ja rannoilla, oli sitten jäätä tai ei. Ja huolehtikaa myös läheisistänne.