Desthea.com - Neiti Näkymätön

Ihmismieli on omituinen ketkuilija. Mikä siinä on että niitä vanhoja asioita pitää kaivella ja nostella jostain syövereistä haikeuskortteja esiin tietyissä tilanteissa? Miksi jokin osa ei tunnu koskaan päästävän irti menneisyydestä? Ihmisiä tulee ja menee, mutta yksi heikko kohta ylitse muiden tuntuu olevan ne entiset.

Jatkoa:

Vaikka siitä olis aikaa. Vaikka kaikki olis nykyisellään periaatteessa paljon paremmin. Vaikka oltais hyvissä väleissäkin. Vaikka exän nykyinen olis jopa ihan siedettävä tapaus. Niin siltikin. Mikä se ihme pieni pisto jossain palleassa on kun vaikka näkee exän jossain toisen kanssa? Mikä siinä keljuttaa?

Exäni menee naimisiin tänään. Satuin kuulemaan siitä eilen. Olihan siinä vähän että.. vai niin.. Varsinkin kun just viikko sitten vierailin exän luona vähän palauttamassa omaisuutta ja koko paikalla ollut jengi näemmä sitten onnistui olemaan lipsauttamatta aiheesta sanaakaan.. Olikohan siitä oikein sovittu etukäteen.. Sulattelemista oli tuolloin jo exän nykyisen pyöreässä masussa, josta en myöskään tiennyt mitään ennen tämän näköhavainnon tekemistä. En hämmennykseltäni osannut kommentoida asiaa mitenkään. Olisikohan pitänyt..? Talossakin oli sulattelemista. En ole eläessäni nähnyt niin isoa telkkaria. Ja kaikki oli tietysti designia..

Pieni sisäinen ääni herättää katkeria ajatuksia. Ne on sentään olleet yhdessä vasta, mitä, puolitoista vuotta? Melkoista nousukiitoa.. Mikäs se meidän juttu sitten oli, neljän vuoden harjoitusaika? Minä sain osakseni hölmöilyt ja nyt sitten ollaan niin kunnollista tulevaa perheenisää että. No mutta mähän olin sitten varmasti hyödyllinen. Jostain kai jokaisen on vastuunsa opittava. Vaikka sitten minun kustannuksella. Nih.

Huoh. Nyt tyhmä ääni turpa tukkoon, täysin turhaa tällainen vatvominen. Lähtiskö bilettään..?