Desthea.com - Neiti Näkymätön

Kun on pienestä asti saanut kuulla lääkäreiltä miten sitten jossain vaiheessa elämää ne jalat alkaa lopullisesti reistaamaan ja kaipaamaan varaosia, sitä on alkanut pelkäämään. Vähänkin jos on jotain kummia oireita, eka ajatus on heti "onko tää sitä? nytkö se alkaa? nytkö se on loppu?" Ja seuraavat ajatukset jotain sellaista, että mitä jos se nyt alkaa enkä ole tajunnut ajoissa tehdä sitä ja tätä ja nauttia elämässä siitä ja tosta jne. Ja super ahdistus on taattu.

Jatkoa:

Kuten nytkin. Oikea lonkka on vaivannut jonkin aikaa, mahdollisesti osittain töistä johtuen. Lopetin extraduunit (lehtienjako) vähän aikaa sitten säästelläkseni kuntoani ja muutenkin päätin, etten tee enää päivääkään elämässäni ns. paskaduuneja. Lonkka on ollut parempi, vaan nyt ihan yhtäkkiä, vasen polvi, sillä on joku ongelma. En tiedä mikä ja mistä ihmeestä se tuli. Jotenkin löysä ja muljahteleva ja oudon tuntuinen, ei muuten mitenkään kipeä ja periaatteessa voi kävellä normaalisti paitsi että aina välillä kun se "muljahtaa", se tuntuu tosi vittumaiselta ja nyt on sitten pakko koko ajan kävellä tosi varoen.

*Kirosanoja* Mä en jaksa tällasta! Oikeesti! Olen nyt ollu vasta vajaan vuoden työssä, josta voi sanoo että se on käytännössä mun elämäni ensimmäinen ihan oikea kunnon työpaikka, ja kaiken lisäksi tykkään siitä ihan pirusti. Kerrankin mut on huolittu jonnekin töihin ja otettu vakavasti ja on saanu tuntea olevansa jotenki hyödyllinen ja on saanu vähän rahaakin. Niin eikös jo olekin sitten aika jalkojen mennä paskaksi voi v***u?! Reilukerho! Mitä ihmettä mä sitten teen? Mistä mä saan rahaa?

Olen NIIN vihainen elämälle just nyt. Ja nieleskelen itkua. Voisko nyt joku korkeampi voima pliis antaa tän olla väliaikasta, JOOKO? Lupaan ja vannon ihan mitä vaan jos tää vaan vois mennä ohi.. Ihan mitä vaan! Seuraavat tiedossa olevat työpäivät on parin viikon päästä.. PLIIS!

Pitäis ontua tästä siirtämään auto sakkopaikalta. Mistä tulikin mieleen tämä:

Kirjelappunen jonka sain eräänä päivänä postissa. Kuka tai keitä sitte olettekin, voi helkutin kansalaispoliisit, silmä käteen (ja hankkikaa elämä)! Jos kerran parkkipirkotkin osaa mennä auton vierelle tarkistamaan löytyykö parkkilappua, jolloin näkevät myös pysäköintilupani jota ei näe kauempaa koska se on kojelaudan syvennyksessä, niin luulisi teidänkin osaavan. Ei tarvisi sitten suotta tuhlata rahoja postimerkkeihin ja osoitteiden selvittämiseen! Ja palautetta ei tietenkään pysty minnekään lähettämään... argh.