Desthea.com - Neiti Näkymätön

Eilen päämäärättömällä ajelulla Naantalissa törmättiin sattumalta tuollaiseen. Ja melko nopeasti tajusin kylteistä ja muutenkin tutun oloisesta ympäristöstä, että mähän olen ollut tuolla ennenkin. Porhonkallion ravintola, mitä ihmettä sille on tapahtunut? Tuolla käytiin aina kesäisin veneellä kun olin lapsi. Ranta ja venesatama näytti olevan melko entisellään mutta ravintolarakennus näytti siltä että se on hylätty aivan sellaisenaan jo kauan sitten (ikävä konkurssi tms.?) ja sen jälkeen vandalisoitu aivan totaalisesti. Surkean näköistä. Ei kyllä samaksi meinaa tunnistaa tuota autiota rähjäistä röttelöä kun muistelee millainen vilkas ja mukava perhekeskus se joskus oli. Kummasti se aika kuluu..

Auto- ja liikenneasioita taas.. yksi lempiaiheistani kai..

Sain taas tuollaisen. Huoh. Nyt siis jo toinen minuun suotta tuhlattu postimerkki. Ja kun ne postimaksutkin taas kuulemma nousee niin kyllä olis syytä tuonkin kansalaisaktivistin ottaa jo se silmä käteen. Huvittavana lisänä tuo raskauttava asianhaara: rikkomuksen toistuvuus. No daa hei. Raskauttava asianhaara: idiotismin toistuvuus..? Siis oikeesti, tyyppi pitää oikeen tosissaan kirjaa asiasta. Että ei sitten parempaa tekemistä ole tullut mieleen..?

Sitten toiseksi mua ärsyttää tyypit jotka ajaa fillarilla jalkakäytävällä! Tätä näkee jatkuvasti. Ja lähes joka kerta myös tuntuu että jää alle ellei väistä tai ole varuillaan. Argh.

Kolmanneksi, miksi autosta pitää palaa lamppuja koko ajan..? Katsastuksesta on turha kuvitella selviävänsä ilman jotain turhanpäiväisiä pikkumerkintöjä, siitä kyllä pitävät huolen rekisterikilven valot kumppaneineen. Ja tässäkään vaiheessa on turha kuvitella, että pelkkä polttimoiden vaihto auttaisi. Ehei, tietenkin siellä täytyy olla jotain kosketushäiriöitä ja muita mystisiä vikoja joiden vuoksi ne pahuksen lamput eivät toimi. Huooh. Kai poliiseille voi selitellä jotakin? "Oon mä ne vaihtanu, mitä eix ne muka toimi?"

Tähän kohtaan voinkin luontevasti kehua omaa "edistymistäni" autonhuoltoasioissa. Vastikään piti vaihtaa toinen etulamppupolttimo ja isäni kieltäytyi sitä tekemästä (ei muka uskaltanut semmosia sorkkia, hoh). Meni hermot siihen että pitää aina pyytää miehiä hoitamaan noi hommat (kun ei sekään näköjään auta) joten otin ja vaihdoin sen itse. Vähänkö olin ylpeä. Jee, tästä lähtien tämä tyttö vaihtaa omat hooseiskansa itse. Ei tartte auttaa. Hih. No joo, aika köyhää, mutta on sekin alku..

Tänään on kieltämättä ollut hieman uupunut olo. Viikonloppu meni, no, bilettämiseksi ja ryypiskelyksi, mistä huolimatta olin kuitenkin lauantaina töissäkin. Eilen tuli käytyä Porissa ajelemassa ja sen päälle vielä illalla olin piiitkästä aikaa tanssitunnilla. Ja on kyllä ihme ettei ole lihakset kipeenä tänään, voi luoja mitä rääkkiä. Polvi uhkasi taas eilen alkaa reistailemaan mutta on kuitenkin toiminut suht kiltisti tänään. Unet on jääneet hieman vähemmälle lähipäivinä, viime yönä sentään tuli tarpeeksi nukuttua.

Ja tänään taas töissä. Päivä sekä alkoi että päättyi "lupaavasti". Nimittäin aamulla lähtiessä hissi ei toiminut (asun 7. kerroksessa..) ja illalla töiden jälkeen sitten ihmettelin kun auto tuntui hitusen oudolta ajaa ja havaitsin, että toinen takarengas on tyhjä.. Itse työpäivä sentään oli ihan mukava, vaikka olikin ihan hullun hikinen härdellipäivä tänään. Eipähän ainakaan tullut aika pitkäksi.

Kotona hikiset vaatteet pois, tuuletin päälle ja jääkaapille (nälkä). Tietysti olisi se sata ja yksi hommaa hoidettavana kun viikonloppukin meni niin viihteen puolelle. Jos nyt kuitenkin koittaisi myös hieman hengähtää ja lepuuttaa jalkoja.. rauhallisempia päiviä tiedossa.. voisi nyt vähän vaikka jumittaa tässä koneella Lidlin suklaarusinoiden ja poikaystävän tekemän sangrian kera..

Ihmismieli on omituinen ketkuilija. Mikä siinä on että niitä vanhoja asioita pitää kaivella ja nostella jostain syövereistä haikeuskortteja esiin tietyissä tilanteissa? Miksi jokin osa ei tunnu koskaan päästävän irti menneisyydestä? Ihmisiä tulee ja menee, mutta yksi heikko kohta ylitse muiden tuntuu olevan ne entiset.

Juttu jatkuu

Törmäsin tänään "ala-aulassa" OP-kiinteistökeskuksen välittäjään joka tuli kanssani samaa matkaa ylimpään kerrokseen ja kävi ilmi että hän yrittää kaupitella naapurikämppääni. Pääsin sitten samalla katsomaankin kyseistä myynnissä olevaa kaksiota, oli ihan mielenkiintoista. Välittäjä kyseli kovasti kaikkea asumisviihtyvyydestä ja tietysti avuliaana selitin ummet ja lammet yläpuolen pyykkituvan lorinoista ja alakaraokebaarin ylös asti kantavista joilotuksista. Hih hih. No olinpa ainakin rehellinen. Eikä ne äänet minua häiritse. Jotain toista tietysti ehkä saattais häiritäkin..

Juttu jatkuu

Kun on pienestä asti saanut kuulla lääkäreiltä miten sitten jossain vaiheessa elämää ne jalat alkaa lopullisesti reistaamaan ja kaipaamaan varaosia, sitä on alkanut pelkäämään. Vähänkin jos on jotain kummia oireita, eka ajatus on heti "onko tää sitä? nytkö se alkaa? nytkö se on loppu?" Ja seuraavat ajatukset jotain sellaista, että mitä jos se nyt alkaa enkä ole tajunnut ajoissa tehdä sitä ja tätä ja nauttia elämässä siitä ja tosta jne. Ja super ahdistus on taattu.

Juttu jatkuu

Miten se sanonta meneekään, apinan tuntee kaikki mutta apina ei tunne ketään? Mä olen just se apina. Tai tarkalleen ottaen tämän apinan tunnistaa kaikki mutta tällä on vaikeuksia tunnistaa muita. Senhän siitä tietysti saa, kun on taipumus aina tutustua uusiin ihmisiin joka puolella, mutta edes mun muistilla ei voi ainakaan kaikkien nimet jäädä mieleen.

Juttu jatkuu

Kuukautisten ensimmäinen päivä, ja olo sen mukainen. Kävin pikaisesti tässä illalla kaupassa hakemassa pientä "ensiapua" eli siteitä, siideriä ja suklaajäätelöä (oho siinähän on niinku kolme ässää, heh). Niin, kaivettuani ensin auton esiin lumikinoksesta. Mikäs tää ihme talven hyökkäys nyt on olevinaan? Kattelin koko päivän ikkunasta, että tonne en oo kyllä menossa. Onneks nyt illalla oli jo lumisade lakannut, jäljellä tosin vielä kylmä puuskainen tuuli joka pöllyttää sitä pahuksen lunta ympäriinsä.

Juttu jatkuu

Paikkaan tänään vähän "sivistysaukkoa" menemällä työkavereiden kanssa katsomaan teatteriesitystä! Hui, olen varmaan viimeksi käynyt joskus lapsena kesäteatterissa. Olen aivan pihalla tuosta kulttuurialasta, kuten myös oopperoista sun muista. Vähän jänskättää (vai pelottaa?) mitä on tiedossa. Olen jo ainakin varautunut suunnattomaan myötähäpeän tunteeseen.

Lisään tähän samaan vielä otoksen itselleni tutumpaa "kulttuurialaa", eli tokan "kolumnini" joka ilmestyi eilen postiluukusta tipahtaneessa Lyhytkasvuiset ry:n 1/08 -lehdessä. Myös eka teksti löytyy täältä blogista.

Juttu jatkuu

Alakerran baarissa on jo kahtena iltana ollut menossa hirmuiset jyskebileet. Eikä siis mitkään keikkajyskeet ole nyt kyseessä vaan kunnon amispopit ja muut jumputukset. Onkohan Klubilla joku erikoisteinidiscoviikko vai miten nyt yhtäkkiä vaikuttaa siltä kuin alakerrassa ois keikkamestan sijasta joku lynikakkonen?

Vähänkö ihmettelin tätä menoa kun eilen illalla yhdentoista jälkeen saavuin kämpälle. Kaduilla notkui humalaista porukkaa, se jo mainittu Klubin jytke kuului jo kauas ja jotkut pällit vieläpä räjäytteli kovaäänisiä uudenvuodenpaukkuja kävelykadulla (poliisillekin ois ollut töitä siis). Ja omituisen paljon teinejä liikenteessä. Olin vähän että mitä helkuttia, maanantai-iltana!? Ehdin jo taas kerran manata tän hullun kaupungin ties minne kunnes tajusin, että nythän on vissiin jotku hiihtolomat menossa. Eli joka päivä on bilepäivä. Hiphei. Hörps.

Olin tossa yks päivä pitämässä palaveria opinnäytetyöohjaajani kanssa. Hän on sellainen hyvin vahvasti visuaalisuuden analysointiin uppoutunut persoona, jonka ajatuksenjuoksussa en tahdo aina oikein pysyä mukana. Ja sama pätee oikeastaan muihinkin opettajiin, kaikki tuntuvat olevan jotenkin hullun intensiivisesti kiinni omassa erikoisalassaan ja liitelevät jossain omissa sfääreissään. No anyway, opinnäytesuunnitelma kyllä selkeni huomattavasti mutta muutamat ohimennen käsitellyt asiat saivat mun pään - ja maailmankuvan - vaan enemmän sekaisin.

Juttu jatkuu

Tässä vielä hieman tarkempaa selostusta viime perjantain Ari Koivusen keikasta. Tsekkaa myös juttu mission puolella.

Tein siis Arille lahjaksi ketjukoristeen ja kysyin josko joku baarin henkilökunnasta voisi toimittaa sen Arille. Yksi poke lähti sitä sitten viemään ja tuli hetken päästä kertomaan, että voisin mennä takahuoneeseen tapaamaan Aria. No ei tarvinnut kahta kertaa kehottaa. Takahuone oli pieni ja täynnä Arin mustapukeisia bändinjäseniä. Eipä siinä oikein tiennyt mitä olis sanonut, tuntui ettei saanut sanottua mitään järkevää. Pojat keräilivät voimia alaikäisille heitetyn alkuillan keikan jäljiltä ja odottelivat malttamattomana sapuskaa. Olin ottanut levynkansivihon mukaan nimmarin toivossa, enkä siis turhaan. Valokuvankin tajusin sentään "todisteeksi" pyytää, heh. Lisäksi sain keltaisen plektran, josta tulee epäilemättä kaulakoru.

Juttu jatkuu

Webmasterin kellarikomerosta löytyy kaikenlaista roinaa (tai siis se on aivan piukassa tavaraa), mm. kämpän edellisen asukkaan, vanhan mummelin, jälkeensä jättämää omaisuutta. Pari juttua olenkin jo myynyt kirpparilla mutta mitähän näille pitäis tehdä?

Puinen (vanha?) silityslauta. Luultavasti jonkun itsetekemä. Taittuu kasaankin. Osaan kyllä vaatetusalan ihmisenä - ja muutenkin - arvostaa kyseistä kapinetta mutta eipä mulla kyllä sille käyttöä ole saati tilaa. Pitäiskö myydä? Ostaiskohan joku? Mikähän sen arvo mahtaa olla? Vai onkohan sillä mitään arvoa edes..?

Sitten löytyis tuollainen iso puinen pömpeli, ilmeisesti kukkapylväs tms. Olisi varmaan hieno esim. mustaksi maalattuna ja siihen joku iso hieman roikkuva huonekasvi päälle.. vaan kun ei oikein voi sellasia virityksiä tänne tehdä kun kissat luultavasti kaatais sen tai vähintään kiskois kasvin alas..
Että mitäs tämän kanssa sitten? Ehdotuksia?

Olis muuten myös yksi ruskea pyöreä keittiönpöytä, jos jollain olis tarvetta.. Niin ja onhan siellä kellarissa niitä vanhoja tietsikan näyttöjä ja yks ilmastointilaite ja ja.. Heh, tästä postauksesta meinaa tulla joku kirpputori.

Mummeli muuten jätti myös liudan hyviä kattiloita, Fiskarsin kulhoja ja pari Arabian uuniastiaa. Ja ei, se ei edes kuollut, muutti vaan muualle.

Ollut suunnitelmissa aloittaa taas jonkinasteinen kuntoilu luvattoman pitkän tauon, laiskottelun ja huonojen elämäntapojen valloilleen pääsyn jälkeen. Virallinen startti tapahtui eilen Jumppalassa Bailatino-tunnin merkeissä. Tsiisus sentään että taidan olla rapakunnossa! Liikkeet oli tosi kivoja ja helppojakin muttakun ei hemmetti vieköön meinannu millään jaksaa! Jalkalihakset huusi niin kuolemaa että oli pakko pitää välillä omia taukoja. Olin tunnin jälkeen aivan puhki. Onneksi Natsku tarjoili vesipullostaan kun oma ei kiireessä tullut mukaan. Ihme kyllä ei tunnu enää tänään jaloissa.
Yhteenveto: pitää päästä pian uudestaan!

Juttu jatkuu

Jostain kumman syystä mulle käy usein niin, että juuri kun olen lähdössä autolla (vino tms.)parkista, päättää joku käväsen-vaan-äkkiä-kioskilla -sankari pysäyttää autonsa väliaikasesti autoni taakse (tai joskus viereen). Olen jo pari kertaa joutunut poistumaan parkkiruudusta hieman laitonta kautta kun olen kyllästynyt odottelemaan.

Juttu jatkuu