Tämmösiä pyörinyt mielessä..

Kirjoittaja Desthea 5 Elo, 2008 | Neidin avautumisia
194 lukukertaa | 2 kommenttia »

Ensinnäkin melskaamiskulttuurista.. Häiritsevä äänenkäyttö julkisilla paikoilla tuntuu olevan aina vaan yleisempää. Hiljaa oleminen kirjastossakin taitaa olla nykyään lähinnä vanhanaikainen vitsi. Eikä kukaan enää edes ihmettele tai pahastu jos jonkun kännykkä soi kirkossa hautajaisten aikana. Nykyään leffaan menokin hieman arveluttaa kun täytyy pelätä että ne pahimmat kuulumisien vaihtajat tai muuten vaan hihittelijät osuvat johonkin lähipenkeille. Kyllä tekis mieli tuollasille karjasta että turvat tukkoon ääliöt. Ja eipä unohdeta niitä julkisilla paikoilla suureen ääneen puhelimeen kailottajia. Miksei enää osata olla missään hiljaa?

Toiseksi asiakaspalvelijoista.. Olen miettinyt tätä asiaa paljon varsinkin sen jälkeen kun itsekin aloitin asiakaspalveluduunit. Että miten oikeastaan on edes mahdollista, että asiakaspalveluhommissa on nyrpeää ja epämotivoitunutta porukkaa? Tiedän asiakaspalvelijoita joista tehdään säännöllisesti valituksia eikä siltikään lähde näiltä työpaikka alta. Mikä pomoja vaivaa, ovatko he jonkin sortin masokisteja vai?
Omasta kokemuksesta voin myös todeta, että tiedän kyllä, jotkut asiakkaat ovat todella hankalia ja ärsyttäviä. Asia on kuitenkin niin että kaikkia pitäisi kuitenkin tasapuolisesti palvella vaikka miten ketuttais. Jos tämä tuntuu ylivoimaselta niin kannattaa vaihtaa alaa. Itselle ei tulis mieleenkään olla hankalillekaan asiakkaille ilkeä tai jättää heitä palvelematta, pelkäisin saavani heti potkut. Miksiköhän siis jotkut eivät ilmeisesti tällaista pelkoa lainkaan tunne?

Kommentoinut : Midinetti [Vieras] Sähköposti
Kalikka ilmeisesti kalahti täällä :D. Ei vais, asiakaspalvelu on aihe, josta jaksaisin jauhaa intohimoisesti ja kauan. Ajattelen itselläni olevan tietyn ihmisarvon, jota oletan asiakkaidenkin kunnioittavan. Palvelen aina ne paskapäätkin kaupasta ulos, mutta tietyn pisteen jälkeen hymy (ainakin se aito) katoaa, jos kunnioitus ei ole molemminpuolista. Tämä ei tarkoita nyrpeää ilmettä, vaan ilmeetöntä neutraaliutta.

Ehdottomasti eniten tässä työssä ahdistaa se, että omat tunteet pitää tukahduttaa. Välillä se ilmenee inhona koko duunia kohtaan. Ei saisi olla muuta elämää ollenkaan työn ulkopuolella. Suru, viha, väsymys ja muut tunteet pitäisi piilottaa ja vain hymyillä. En vain osaa. Samalla tavalla en pysty ignoraamaan mänttejä ihmisiä. Tuntuu jotenkin kidutukselta piilotella omia tunteitaan jatkuvasti.

Tätä alaa vaivaa sama ongelma, kuin muitakin pienipalkka-aloja. Ei ole tekijöitä. Itsekin kouluttaudun, jotta pääsisin pois tiskin takaa tekemään jotain, jossa työntekoa ei haittaa jos esim. lemmikki on kuollut ja itkettää. Duunissa pohditaankin aina välillä, että kuka näitä hommia tekee, kun kaikki ovat kohta jotain maistereita.

Mutta hyvät asiakaspalvelijat ovat kultakimpaleita. Sellaiselle löytyy taatusti töitä.

14.08.2008 @ 10:07
Kommentoinut : Desthea [Jäsen] Sähköposti
Midinetti: juu erittäin hyvää pointtia kyllä sullakin. Tokihan molemminpuolista kunnioitusta pitäis olla. Tajusin, että mun on sinänsä aika hyvä puhua, koska mun työpaikalla ei yksinkertaisesti käy juurikaan mitään totaalisia "paskapäitä", enimmäkseen vaan mukavaa ja lepposaa porukkaa.. :D Jos oisin jossain elektroniikkaliikkeessä niin voipi olla että mullakin alkais ala vaihtuu aika nopeasti.. ;D No, täällä on ainakin yks josta ei todennäkösesti ikipäivänä tule mitään maisteria.. ;D
18.08.2008 @ 21:21

Kommentoi


Sähköpostiosoitteesi ei tule sivuille näkyviin.

Sivujesi URL-osoite tulee näkyviin.
HeikkoLoistava (ei pakollinen)
(Rivinvaihdot muutetaan <br />-merkinnöiksi)
(Name, email & website)
(Allow users to contact you through a message form (your email will not be revealed.)
« Mun koti ei oo täällä(kään)..Ratin takaa.. »