Desthea.com - Neiti Näkymätön

Tiskin takana huomion keskipisteenä hääriessä ei voi olla pohtimatta mitä ihmiset mahtaa minusta ajatella. Jotkut katsoo hieman säälien ja yrittävät olla kauhean avuliaita. Jotkut kääntyvät suoraan vanhemman myyjän puoleen, mutta tämä lienee lähinnä ikäkysymys, onhan se vanhempi myyjä usein kokeneempi ja pätevämpi. Sitä minkä ikäiseksi minut sitten arvioidaan, on vaikea sanoa. Jotkut höppänät luulevat ensin lapseksi ja muodostuu kiusallisia tilanteita.

Sitä on jatkuvasti ehkä turhankin tietoinen omista maneereistaan ja mahdollisista virheistään. On jotenkin kiusallista kurkotella ja pinnistellä asiakkaan valvovan silmän alla. Kyllähän ne sen näkee ettei kaikki suju aivan yhtä kätsysti kuin normaalisti. Kyllähän ne näkee että mun on vaikeampi ylettyä, vaikeampi liikkua, vaikeampi nostella painavia juttuja. Kyllä ne näkee millaiset kädet mulla on. Kyllä he tajuavat, että joutuvat toisinaan ottamaan tavaroita hyllystä itse koska minä en ylety. Ei nää mitään salaisuuksia ole. Mutta mitä he siitä sitten ajattelevat? Vai ajattelevatko mitään? Onko läsnäoloni lohdullista vai ahdistavaa?

Juttu jatkuu

Muutamia kuvia eräältä kivilouhokselta joka on kaikessa karussa ja hieman pelottavassakin surrealistisuudessaan ehdottomasti yksi kauneimpia paikkoja mitä tiedän.

Jos vähän kuvia vaihteeksi. Nykyään kun olen innostunut yhä enemmän ja enemmän kaikenlaisesta "luonto- ja maisemakuvaamisesta", kivoja kuvia on alkanut kertyä koneelle. Tässä nyt kauniita kukkia sekä muutama lintubongaus.

Talitiaiskuva on vähän vanhempi talvikuva, kirjosiepon pesäpöntöllä kuvasin ihan vastikään. Viereisessä kuvassa on niitä paljon puhuttuja merimetsoja, kokonainen luodollinen.