Desthea.com - Neiti Näkymätön

Jostain kumman syystä mulle käy usein niin, että juuri kun olen lähdössä autolla (vino tms.)parkista, päättää joku käväsen-vaan-äkkiä-kioskilla -sankari pysäyttää autonsa väliaikasesti autoni taakse (tai joskus viereen). Olen jo pari kertaa joutunut poistumaan parkkiruudusta hieman laitonta kautta kun olen kyllästynyt odottelemaan.

Juttu jatkuu

Vuosi sitten asuin samassa kämpässä koulukaverini kanssa. Sen lisäksi, että olin saanut jo lyhyessä ajassa todeta, etteivät kliseisimmät jutut kämppistelyn ongelmista ole pelkkää urbaania legendaa, oli kestämistä siinäkin, että olin onnistunut murtamaan oikean käteni ja se oli kipsissä. Sain kuitenkin vielä lisäksi huomata, ettei pahin ongelma välttämättä ole itse kämppis, vaan ihmiset joita se tuo mukanaan.

Juttu jatkuu

.. tai ainakin jotain sinne päin! Aloitin nimittäin oman palstan lyhytkasvuisten yhdistyksen jäsenlehdessä. Sain toissapäivänä käsiini joulukuun numeron, johon tuli eka tekstini. Ihan vapaaehtoista hommaa siis, mutta jostainhan ne toimittajan hommatkin pitää aloittaa, hehe. Seuraava deadline näkyy olevan jo 15.1., täytyykin tässä piakkoin jo säveltää uutta ajatuksenvirtaa...
Anyway, tämän informaation lisäks ajattelin heittää nyt tännekin kyseisen tekstin niin saa muutkin kiinnostuneet lukea.

Juttu jatkuu

Olen taas vaihteeksi erittäin kyllästynyt ihmisten negatiivisuuteen. Tuntuu, että ihmiset ei osaa iloita yhtään mistään. Tiedän toki, etten itsekään useimmiten ole mikään varsinainen optimismin perikuva mutta lupaan parantaa tapani viimeistään silloin kun muutkin lupaavat tehdä saman! Tai sovitaanko että jos nyt yritän olla iloisempi niin te muutkin yritätte perässä? Tai jotain..

Juttu jatkuu

Välillä tuntuu, että tää maailma on suunniteltu hiukan tyhmiä ihmisiä varten. Vähän joka paikassa ja joka asiassa on jotain ihme varoituksia ja kieltoja. Paljon sellaistakin, mistä on vaikea ymmärtää, ettei joku muka selviytyisi ilman erityistä ohjeistusta. Jenkkilähän on tästä oikein huippuesimerkki. Eikös legenda kerro, että siellä pitää mikroaaltouunien käyttöohjeissakin mainita että sitä kissaa ei sitten saa kuivattaa mikrossa.

Juttu jatkuu

Mun piti mennä yksiin pikkujouluihin mutta missasin sovitun kyydin koska puhuin puhelimessa sillon ku kyseinen kyyditsijä yritti soittaa. Kuvittelin hänen soittavan joskus neljän ja viiden välillä mutta olikin sitten soittanut jo ennen neljää, just kun Jyväskylään muuttanut kaverini sattui soittamaan. Pitäis vissiin ottaa se koputus käyttöön.. No, olisi varmaan ollut aika ankea tilaisuus joka tapauksessa.

Juttu jatkuu

Sain isotädiltäni nipun vanhoja käyttämättömiä joulukortteja (ja muitakin kortteja). Niin, hän kuuluu niihin vanhuksiin, jotka säästävät kaiken mahdollisen, ja ilmeisesti vieläpä pitävät tavarat aika hyvin, kortit ovat nimittäin kuin uusia vaikka osa on 70-luvulta! Tykästyin muutamiin niin paljon, että ne piti oitis jemmata omaan korttikokoelmaan. Niissä on jokin sellainen ihan omanlaisensa tunnelma ja värimaailma. Korteissa on myös kiva "nostalginen röpöpinta". Lisäksi 70-luvun kortit ovat hassun pieniä.

Jemmasin siis osan itselleni (kuvassa suosikkejani) ja loput laitoin myyntiin Huuto.nettiin kun tajusin että jotkuthan keräilee tällasia! Jos saisi vaikka hiukan taskurahaa..

Alarivissä keskellä oleva porokortti on tosi veikeä ja sen vieressä oikealla olevassa 70-luvun kortissa on upeat värit.
Mitäs pidätte?

Aika moni bloggaaja on tehnyt joululahjatoivelistoja, joten ehkä sitten minäkin. En tosin oikeasti mitään listoja tee, enkä juuri mitään edes toivo sillä en itsekään hanki juuri mitään kellekään. Mutta jos nyt saisi joulupukilta toivoa suunnilleen ihan mitä vaan niin jotain tällaisia tulee mieleen:

Juttu jatkuu

Muutto sujui loppujen lopuksi yllättävän mutkattomasti ja kamatkin on mahtuneet ihmeen hyvin uuteen kämppään. Uusi kämppä on muutenkin ihana! Ehkä laitan kuviakin jossain vaiheessa..

Yksi omituinen löytö tehtiin siinä ekana iltana, nimittäin ihmettelin että mikä harmaa möykky toisen verhotangon päässä on. Lähempi tarkastelu kertoi sen olevan vanha ampiaispesä. Siis oikeasti, kaupungin keskustassa seitsemännen kerroksen asunnossa ampiaispesä?! Voi moro.

No asiasta toiseen, mainittakoon tässä ihan julkisesti, että taidan nyt olla tosissani hurahtamassa mineilyyn. Ainahan mua on minikokoiset tavarat kiehtoneet mutta nyt näen jatkuvasti ympärilläni mahdollisuuksia muuntaa jokin ruuvi tai mutteri minikokoiseksi käyttöesineeksi. Mahtaako tällainen olla ihan tervettä? Toisaalta mietin kans, että onko tää taas vaan yksi keino tai tekosyy paeta todellisuutta ja vältellä velvollisuuksia.. Ei mulla kai oikeasti olisi aikaa uusille harrastuksille.. Mutku.. tää taitaa olla menoa jo..

Kuvassa Mila-kisu tiirailee akvaarion asukkeja niska kenossa. Älkää häiriintykö sotkuisesta tarvikehyllystä ja lattian villakoirista..