Desthea.com - Neiti Näkymätön

Jaaha, vuokrasopimukseni päättyy sitten perjantaina. Tulevat asukkaat odottavat jo malttamattomana tietoa siitä, milloin olen lähdössä. Avaimet pitäisi saada palautettua arvon Vaulan toimistoon (jonka kanssa tuskin koskaan enää asioin) perjantaina ennen kello viittä.

Juttu jatkuu

Nimeni on Tiia ja olen materiaaliholisti. Saatan tarvita ammattiapua. Voisin nimittäin perustaa kohta kangaskaupan. Olen penkonut laatikoita ja todennut jälleen kerran, että mulla on hamstrattuna vaikka mitä minkä olemassaoloa en edes muistanut. Löysin juuri esimerkiksi vajaan parin metrin palan musta-valko-ruskeaa Marimekon Kaivo-kangasta, mitähän ihmettä mä oon silläkin muka meinannut tehdä..?!

Juttu jatkuu

Mulla on joku flunssanpoikanen, niisk..
Tämmöstä kilometrimittaista meemiä tänään tarjolla, nappasin Kata(pulti)lta.

Juttu jatkuu

Halusin pienenä laulajaksi ja fanitin täysillä Jem & the Holograms -piirrettyjä. Kerroin asiasta jossain vaiheessa silloiselle fysioterapeutilleni ja hän käski mun sanantarkasti unohtaa sellaiset hömpötykset ja hankkia jonkun kunnon ammatin. Vaikka se keljutti niin osittain ajattelin hänen olevan oikeassa ja melkein toivoin haaveen unohtuvan ajan myötä.

Juttu jatkuu

Olin lauantaina kylässä erään uuden kaverini luona Salossa. Kuvissa kaverin poikaystävän tekeleet; Silja Serenaden ja Viking Isabellan pienoismallit. Tyyppi on siis oikeasti tehnyt nuo. Semmosia about puoltoistametrisiä olivat nuo botskit. Olin aika äimänä. Melkoisen pikkutarkkaa ja aikaavievää hommaa tuollanen. Mua on aina kiehtoneet hirveesti kaikki pienoismallit ja minikokoiset esineet. Kaikenlainen "mineilyhän" tuntuu olevan aika suosittuakin nykyään. Olis kiva joskus kokeilla itsekin jotain sellasta, mut mistähän mä muka sellaseen aikaa repisin..?

Pari lähempää kuvaa myös. Ja kaikki kuvathan saa klikattua suuremmaksi.

Jos sitten vaikka tekis itekin tämän meemin joka on tuntunut olevan melko suosittu. Tämä ei tosin ole selvästikään mulle suunniteltu meemi sillä useampikin kohta tuottaa mulle vastaamisvaikeuksia. No, yritetään silti.. Suluissa seliselit yms.

Juttu jatkuu

"Kakkoskodissani" on pieni eläintarha. Esittelyssä asukkaat:

Kisut kyttäävät ikkunasta lintulaudan talitinttejä. Harvinaista saada kaikki kolme samaan kuvaan. Vasemmalta: Mila, Miro ja Hasse.
Keskikuvassa sekarotuinen koiranjärkäle Riku, jolla on sohvalla oma tassukuvioinen suojapeite.
Lisäksi löytyy tuommosia fisuja. Kuvassa vain osa asukeista. Akvaarioita on itse asiassa kolme, kaloja toistaiseksi vasta yhdessä..

Pihapuissa näkyy niiden talitinttien lisäksi tuommosia kurreja. Kivaa kun on hyvä zoomi.

Elämäni tuntuu nyt olevan yhtä luopumista. Luovuin jonkin aikaa sitten telkkarista. Samoin alkoholin juomisesta. Mainittakoon, että olen myös rajoittanut suklaan syöntini ja Hesellä käyntini yhteen päivään viikossa.

Luovuin myös juuri yhdestä hanttiduunipaikastani. Tavallaan olen luopunut myös lemmikeistäni sillä kisut asustelevat nykyisin "kakkoskodissani". Ja kuun lopussa luovun viimein tästä ihanan isosta, tosin myös paljon murhetta aiheuttaneesta lukaalistani. Ja tuntuu siltä, että olen melkeinpä luopunut baarissa käymisestäkin nykyisin.

Mistäs sitä vielä luopuis? Joulusta? Toivosta? Tulevaisuudesta? Tai oisko selibaatti mitään?

Vaikka kaikki muutokset tähtäävät/pohjautuvat periaatteessa johonkin järkevään niin käytännössä nyt kyllä vaikuttaa siltä, että olen luopunut kaikesta kivasta. Siis mitä helkkaria?

PS. Pahuksen konekin jumittaa taas, pitäiskö luopua siitäkin..?
No ei vais.. vaikka lähtis kaikki alta niin nörtteilystä ja bloggaamisesta ei luovuta.

Tältä aiheelta ei oikein voi nykyisin (tässä iässä) välttyä joten kirjoitanpa nyt siitä purkaakseni ajatuksiani ja tuntojani.

Tässä yhtenä päivänä Taideakatemialla kuuntelin ohimennen erään pojan ja tytön välistä keskustelua. Poika oli nähnyt joitain vanhoja lukiotovereitaan ja kummasteli miten onkin aikaa kulunut ja asiat muuttuneet.
"Monet niistä on jo naimisissa ja niillä on lapsia.. Porukka asuu jossain Äetsässä ja omistaa omakotitaloja", poika listasi teatraalisesti.
"Aika pelottavaa", tyttö kommentoi.
"Pitäisköhän sitä sit itekin jo alkaa sellaseen..", poika pohdiskeli mutta totesi parin sekunnin päästä että "Näää..".

Juttu jatkuu