Desthea.com - Neiti Näkymätön

Poikamiesten maailma pelastavine nikseineen on usein ihan omaa luokkaansa. Tukalat tilanteet selviävät simppelin maalaisjärjen avulla. Tässä omia, "tositapahtumiin" perustuvia havaintojani aiheesta. Sisältää todennäköisesti kaameita stereotypioita ja törkeitä yleistyksiä.

Juttu jatkuu

Tekee sitten melkein mitä tahansa, aina säännöllisesti tuntuu olevan joku muistuttamassa, että "älä vaan sitten tee ilmatteeks" tai "ota sitte hyvät rahat". Nykyään tuntuu, ettei edes tuttaville saa tehdä palveluksia ilman veloitusta. Tokihan työstä pitää saada aiheellinen korvaus mutta rajansa ahneudellakin. Tuntuu ettei kehtaa enää edes tarjota mitään ilmaispalveluksia (hyvää hyvyyttään) kun heti suhtaudutaan vähän silleen "mitähän tolla on taka-ajatuksena". Välillä tosissaan tympäsee tää nykyinen raha- ja minä-keskeisyys.

Juttu jatkuu

Sivistynyt kännykänkäyttö julkisilla paikoilla tuntuu olevan edelleen taitolaji. Klassikkotapauksiahan ovat ihmiset jotka esim. paikallisbussissa huutavat kovaan ääneen omia yksityisasioitaan.

Juttu jatkuu

Nyt on sitten "uusi" tukka!
Tässä kampaamokeikan plussat ja miinukset:

Plussaa:
- ylimittaisen juurikasvuni vaalennus onnistui hyvin; ei jäänyt rajoja tms.
- ripsi- ja kulmavärjäyksen lopputulos on hyvä eikä liian suttuinen
- sain hinnasta alennusta koska pinkki raitaväri levisi hieman pesussa (no kallista oli silti..)
- nenän edessä olevasta lehtipinosta löytyi mielenkiintoisia juttuja mm. syksyn muodista ja Minna Parikasta
- sain jopa sitä teetäkin ja maidon kera

Miinusta:
- hitaudesta (en ole koskaan ennen istunut kampaajalla neljää tuntia vaikka olisi tehty mitä!)

Lopputulokseen olen erittäin tyytyväinen. En saanut tähän hätään ketään ottamaan minusta kuvaa joten otin itse tuollaisen epämääräisen otoksen peilin kautta (missä olen huono, enkä viitsinyt salamaakaan käyttää) mutta nuo hiusvärit ovat onneksi melko näkyvät joten pointti käy varmaan selville tuostakin.

Ja kyseessä oli muuten hius- ja kauneuspiste Staffi Kaskenkadulla.

. . . . .
Nyt soi: Suede - Trash

Vakkarikampaamoni lopetti viime vuonna vähän ennen joulua enkä ole sen jälkeen käynyt kampaajalla ollenkaan kun en ole oikein tiennyt minne mennä. Entisen kampaamoni tytöt olivat tosi mukavia ja hinnat mielettömän edullisia. Kerkesin siis tottua ehkä hieman liian hyvään.

Juttu jatkuu

Lentokoneiden aiheuttamista saasteista on lähiaikoina puhuttu paljon. Jotenkin sitä on ehkä yrittänyt vähätellä mielessään mutta kun istuu vantaalaisen siirtolapuutarhamökin terassilla ja katsoo mitä tahtia koneita nousee (hyvä kun edellinen ehtii seuraavan alta pois) alkaa kyllä vähän miettimään että paljonkohan ne todella saastuttaa. Itse en ole vielä toistaiseksi lentokoneessa matkustanut mutta kai sekin kokemus on jonain päivänä edessä..

. . . . .
Nyt soi: Depeche Mode - A question of lust

Olen kummallisen haikea ihminen. Tai no vaikea selittää mutta "haikeudeksi" sitä yleensä kutsun. Tuntuu, että päässä soi aina jokin hieman surumielinen hidas biisi ja saatan tuijotella huokaillen jonnekin kaukaisuuteen. Hyviä puolia siinä on ehkä se, että tulee todella ajateltua asioita ja se, että huomaa paremmin kaikenlaisia maailman pieniä kauniita asioita, mutta muutoin se on lähinnä ärsyttävä piirre jota yritän epätoivoisesti karistaa pois, mutta tiukassa tuntuu olevan. Vai pitäisikö itseään sitten yleensäkään pyrkiä muuttamaan vai pitäisikö vain hyväksyä mielensä sellaisena kuin se on? Olisi kyllä hiton mukava olla joskus vähän rennompi ja vähemmän haikea. Onko kellään muulla mitään vastaavaa "ongelmaa"? Oisko mitään vinkkejä miten liian haikeuden sais häädettyä pois?

Nyt lähden kokeilemaan, josko (ilmainen) reivaaminen auttais...

. . . . .
Nyt soi: September - Cry for you

Viimeinkin tämän hirveän viikon lauantai ja viimeinen työpäivä. Edessä peräti yksi päivä hengähdystaukoa (piti olla kaksi mutta pukkasi sitten töitä maanantaillekin). Tällä viikolla on tullut kokeiltua fyysisen kunnon äärirajoja ja hikoiltua kuin pieni sika. Nyt tyytyväisenä Hesen autojonoon ja sapuskojen kanssa poikaystävän luo. Perillä kuulen, että toinen kissani on kadonnut. Ilmeisesti karannut parvekkeelta yön aikana.

Juttu jatkuu

Siltä ainakin alkaa vähitellen tuntua, kun on muutaman viikon huhkinut kangaskaupassa ja nyt jo toista iltaa peräkkäin istuu (tai makaa) voivotellen odottamassa josko burana veisi ilkeän lonkkasäryn pois. Miksi, voi miksi piti mennä lauantaina kävellen baariin? Kun tiesi että työviikosta tulee rankka. Ja miksi siellä töissä pitää kehitellä itelleen kaikkia ylimääräisiä hommia (ku olis niin kätevää jos ne kaikki Nalle Puh -kankaat ois samassa pinossa jne.) ja sitte huhkia hiki hatussa liian pitkiä aikoja kerrallaan? Luulen ilmeisesti olevani särkymätön mutta sitä en todellakaan ole. Miksen voi vaan ottaa rauhallisemmin?

Juttu jatkuu

Bongasin & kopsin tällaisen meemin Kitiaralta (+ vähän parantelin tapani mukaan). En osaa selittää mikä näissä (toinen toistaan hölmömmissä) meemeissä viehättää, tämäkin vaikutti aluksi kovin pitkältä (mitä se kyllä onkin) ja tylsältä mutta lopulta kuitenkin iski hirveä himo vastailla noihin itsekin. Tiedossa järkyttäviä paljastuksia, heh. Toimii muutenkin loistavana "tätä et tiennyt minusta" -tietopakettina.

Juttu jatkuu

Autossa tulee kuunneltua aika pitkälti radiota (niin, vaikka olisi siinä soittimessa se hieno USB-reikäkin, koskahan sitä oppis kunnolla hyödyntämään nykyajan teknologiaa, heh) ja NRJ/The Voice -linjaan menee aika ajoin totaalisesti hermot. Nyt olen ollut jonkin aikaa rokkilinjalla; ensin vähän aikaa Radio Rockilla ja nyt olen jämähtänyt Radio Sataan. Kuulostaa ehkä huolestuttavalta mutta Sata on nykyisin varsin siedettävä kanava. Radio Cityn lopetettua muut radioasemat kiirehtivät paikkaamaan sen jättämää ammottavaa "rokkiaukkoa" ja sille tielle Satakin ilmeisesti jäi; siellä ei mielestäni soiteta enää juuri muuta kuin rokkia, mikä sopii mulle, ainakin toistaiseksi. Lisäksi on ollut äärimmäisen mielenkiintoista kuunnella paikallisuutisia, kerrankin olen vähän perillä siitä mitä tässä hullussa kaupungissa tapahtuu!

Ja tässä kaupungissa kyllä sattuu ja tapahtuu kaikenlaista enemmän ja vähemmän jännää. Viime yö oli kuulemma poliisille työläs ("Keskellä viikkoa?!" äimisteli työkaverikin). Hauskinta on se, kun jokin huvittava uutinen muotoillaan viralliseen tyyliin. Nimittäin uutisten mukaan erikoisin ryöstö tapahtui kävelykadulla. Joku oli murtautunut jäätelökioskiin ja ilmeisesti nostellut sieltä ulos jätskilaatikoita, joista sitten uutisten mukaan "toistakymmentä ohikulkijaa oli nauttinut jäätelöä".
Damn, olen ollut taas väärässä paikassa!

. . . . .
Nyt soi: Darin - Step up