Meikkiä ja korunkorjausta..
Kirjoittaja Desthea
29 Syys, 2008
| Menossa mukana, Omat projektit, Omat asut
2235 lukukertaa | 5 kommenttia »
Miksi tää postauksien aloittaminen on aina niin pirun vaikeaa..?! No, aloitetaan vaikka mainitsemalla siitä, että en varmaan kerkiä tässä muutamaan päivään pahemmin postailemaan mitään, ja paljastan kuukausiarvonnan palkinnonkin luultavasti vasta voittajan julkistamisen yhteydessä. On yksi sellainen erikoinen juttu tällä viikolla johon valmistautuminen vie aikaa (ja keskittymistä). Ja se on muuten sellainen aikas kiva juttu josta tekisi kovasti mieli hihkua mutta ehkä vielä toistaseksi pidän mölyt mahassani, heh. Sen sijaan hieman höpinää menneen viikonlopun "aktiviteeteista".
Jatkoa:
En aikonut lähteä lauantaina mihinkään mutta kaverit saivat ylipuhuttua Kårenille Luna-bileisiin. Pitkästä aikaa ns. isommat bileet ja olihan nuo ihan jees, tuttuja näkyi hirmuisen paljon ja musiikki oli hyvää.
Päädyin armyhenkiseen biletysasuun. Kuva otettu taas vasta bileiden ja kuskauskeikkojen jälkeen aamuyöstä eli naamankiilto on taattu.. ![]()
¤ maastohousut - "basaarikamaa", oikeasti caprit
¤ valk. verkkotoppi - vanha, mistä lie
¤ oliivinvihreä toppi - UFF
¤ kapea "panosvyö" - UFF
¤ "verkkokäsine" - Euroihme
¤ palloketjukaulakoru - avainketjusta väsätty
¤ koristeketju housuissa - kirppis
¤ khakibeiget rengaskorvikset - Glitter
Ja mikäli näytän jotenkin "erilaiselta" se saattaa johtua siitä, että mulla on tuossa kaverini Sinin laittamat, mulle epätavallisen runsaat silmämeikit! Poikaystävä kysyi ensinäkemältä ihmeissään, että miksi mun silmät on niin mustat. Heh, se ei oikein lämmennyt idealle. On vissiin niin tottunut mun lällymeikkeihin. 
Sunnuntaina innostuin sitten jotenkin edellisen illan inspiroimana ihan vaan huvikseni kikkailemaan rajauskynällä, tein turkoosit rajaukset joiden yläpuolelle laitoin vielä lilaa kynää (ja vähän jotain vaaleaa luomiväriäkin mutta ei se oikein näkynyt). Tuossa vähän epämääräistä kuvamateriaalia todisteeksi, älkää välittäkö ihanasta pullistavasta fish eye -vaikutelmasta mikä tulee kun ottaa liian läheltä naamaa kuvan..
Olen sitä muuten joskus saanut kuulla että mulla on pitkät ripset, ja kyllähän se kieltämättä hiukan siltä näyttää ainakin tossa kuvassa missä katson alaspäin. Nice. 
Eilen illalla raivasin korumatskupöytää ja tartuin pariin rästissä olleeseen hommaan. Exä toi kerran tuollaisen kaulakorun korjattavaksi, naru oli kai katkennut ja hän oli yrittänyt sitä itse korjailla ja onnistunut rikkomaan kierrelukon toisen pään pihdeillä.. Luulin saavani jonkun kivan, simppelin homman mutta se olikin tuollainen ankeus, heh.
No, päätin että paras vaihtaa koko naru ja laittaa samantien vaijeria tilalle niin kestää paremmin. Olin vaan hyvin epäluuloinen tuon koruvaijerin suhteen, stressasin että miten sen päät muka saa oikeasti pysyvästi puristettua kiinni kun se vaijeri on sellasta "liukasta" ja "poukkoilevaa". En siis ole kyseiseen matskuun pahemmin tutustunut aiemmin, olen tehnyt lähinnä noita ketjukoruja joissa osat yhdistellään metallilenkeillä.
Pääsin sikäli helpolla, että helmien rei'istä mahtui pujottamaan vaijerin paikoilleen irrottamatta alkuperäistä narua, ei siis tarvinnut noita helmiä pujotella mihinkään yksitellen tai muistaa järjestystä tms., thank god. Kiskoin sitten vanhan narun sieltä välistä pois ja pujotin vaijerin helmien läpi vielä toiseen kertaan. Luulis kestävän ainakin. Tällöin sainkin toiseen päähän luonnostaan valmiin lenkin ja vain toiseen päähän piti tehdä se "arveluttava" viritys, elikkä kiinnittää avoimet vaijeripäät lenkiksi ns. kiinnityshelmellä joka puristetaan pihdeillä kiinni. Eli pitäisi puristaa riittävän lujasti että varmasti pysyy mutta ei varmaankaan kuitenkaan liian lujasti ettei koko helmi hajoa.. Tulihan tuossa avoimista päistä lenkkiä muodostaessa ja "häntäpäitä" helmien sisään pujottaessa hieman kiroiltua mutta onnistui se kuitenkin lopulta.
Ja uuden, hopeanvärisen kierrelukon laitoin sitten kiinnitysmekanismiksi.
Onnistuneen oloisesta kokeilusta "rohkaistuneena" herätin vielä yhden omankin ikivanhan siemenhelmikorun henkiin vaijerilla. Vaijeri muuten ryhdistää korua mukavasti. Omaani kiinnitin papukaijalukon ja hiukan säätöketjua, en noista kierrelukoista niin perusta. Tähän tulikin nyt sitten se "arveluttava" viritys oikein kumpaankin päähän, heh, ehkä pitäis nyt kovasti tuota käytellä ja testata miten kestää niin ehkäpä sitä itekin kunnolla vakuuttuis. ![]()
5 kommenttia
Vaikka en muodista ole kiinnostunut sen enempää kuin sika satelliitista, on täällä silti paljon mielenkiintoista: etenkin ompelukset ja tuunaukset ovat mahtavia! Ei ainakaan meikäläistä kiinnosta katsella jonkun henkkamaukka "muotishowta" jossa kaikki on suoraan hyllyltä revitty ilman mitään todellista työtä.
Olet saanut uskollisen lukijan ;)
Kommentoi
| « Perjantaipikaista.. | Jännitys tiivistyy.. » |






