Desthea.com-

Ala-asteen pakollisten tekstiilityötuntien jälkeen (liekö sellaisiakaan enää) ei miespuolisia yleensä kauheasti näe ompelukoneen ääressä. Se mielletään hyvin vahvasti naisten reviiriksi, jota jotkut myös puolustavat ihmeen kärkkäästi. Tällaiseksi tulkitsen ainakin asennoitumisen jota on ollut joskus havaittavissa naispuolisten vaatetusalan opiskelijoiden keskuudessa koulussani. Miespuoliset opiskelijathan ovat meillä äärimmäisen harvassa, ja ainakin yksi sai jossain vaiheessa osakseen hassuja epäilyjä. Sanottiin, ettei hän ommellut tuotoksiaan itse vaan joku tyttöystävä tms. teki ne hänen puolestaan. Teoria on mielestäni melko huvittava. Näyttäkääs mulle ensinnäkin sellanen muija joka viitsii ommella salaa jonkun puolesta hienoja luomuksia ja antaa vieläpä tämän saada kaiken kunnian niistä. Toiseksi tyhmäkin tajuaa ettei tuollainen millään toimisi pidemmän päälle jos aikoisi tosissaan tehdä hommia alalla. No anyway, minä olen ainakin nähnyt kyseisen tyypin ompelevan ihan itse.

Jatkoa:

Eikä hän suinkaan ole ainoa. Tunnun jotenkin vetävän puoleeni kädentaidoista kiinnostuneita miehiä, mikä on tietenkin ihan kiva juttu. Tai sitten onnistun vaan jotenkin aivopesemään ne, öhm.. Mukavaa, että miehen saa raahattua mukaan kangaskauppaan ja jopa viihtymäänkin siellä jonkin aikaa. Miehille on myös mukava opettaa näitä juttuja, koska heillä on usein varsin hyvä "rakennetaju" tai miten sen nyt sanoisi. Vaikkei luovuutta niin paljon löytyisikään, voi sellaisella miehen "kylmällä insinöörilogiikalla" kehittää helposti sellaisiakin käteviä rakenneratkaisuja joita minun kaltaiseni haihattelija ei välttämättä ole tullut vielä ajatelleeksi.

Exä nappasi kerran yllättäen Eurokankaan palalaarista armykuosisen kankaan ja totesi, että nyt hän tekee itelleen maastohousut. Uhmakkaasti hän lisäsi tavoitteekseen vielä, että housut olisivat hänellä seuraavana päivänä jo jalassa. No, annoin sitten hepulle kaavat käteen ja kerroin mitä pitää tehdä. Koko yö siinä meni, mutta housut tulivat valmiiksi. Minä vaan opastin ja silitin paloihin helpottavia taitoksia ym. Hän ompeli itse kaiken, monia taskuja ja muita haluamiaan härpäkkeitä myöten. Lopputulos oli oikein hyvä ja siisti. Sai sitä kuulemma jonkin aikaa kavereille vakuutella ennen ku uskoivat todeksi.

Eräs toinen tapaus puolestaan oli myös kovin kiinnostunut yksilöllisistä vaatteista ja oli ommellut juttuja mm. autoonsa. Hän teki innoissaan mm. kloorivalkaisukokeiluja. Hmm tähän olisikin sopinut hyvin havainnollistava kuva, tilkut kun ovat yhä jossain tallella.. Kokeilujen pohjalta hän kuvioi itse laimennetulla kloritella farkkukangaspalat joista tein sitten hänelle farkut.

Tämän nykyisen rakkaan webmasterin kohdalla kehitys näyttää myöskin hyvin lupaavalta, hihih. Hänelle ollaan nyt yhteistoimin tekemässä jo toista takkia, kumpaankin hän on tähän mennessä itse kopioinut kaavat ja leikannut kankaat. Ensimmäisen takin valmistuksessa hän toimi "saumurioperaattorina", nyt hän haluaa jo enemmän "vastuutehtäviä". Työn alla on musta farkkutakki, johon tulee punaiset tikkaukset ja näyttäviä vetoketjuja. Väsäilimme eilen etukappaleille tulevia paikkataskuja. Näytin miten ns. napinläpitaskun aukko valmistetaan ja WM sai sitten tikata itse vetoketjut paikoilleen aukkoihin. Jotain pientä hapuilua on havaittavissa mutta varsin hyvä suoritus ensikertalaiselta! No, hän suunnittelee jo kovasti kolmatta takkia ja aikoo kuulemma ommella sitä itse niin paljon kuin osaa. Hän tykästyi myös uuteen Singeriini, josta en itse niin välitä, kun käytän mieluummin vanhaa rouskuttavaa ja luonnevikaista Husqvarnaani. Koneistakaan ei siis tarvitse tapella, loistavaa.

Nyt voinkin siis täällä myhäillä ja hieroa käsiäni yhteen tyytyväisenä sillä tiedän kenestä saan oivaa orjatyövoimaa vaikkapa kiireellisten projektien varalle. Rakastan ompelua mutta "inhoan" sitä edeltäviä vaiheita kuten kaavojen piirtämistä ja varsinkin kankaiden leikkuuta. Vielä kun tuo hevarinretale oppii leikkaamaan vähän suorempia reunoja niin siitä saa loisto apurin. Muhaha.

PS. WM totesi tuolta sohvanpohjalta, että se on kyllä jännä juttu kun miettii että vuosi sitten hän ei tainnut edes vielä tietää mitä saumurilla tehdään.