Narutopin elinkaari..
Kirjoittaja Desthea
27 Elo, 2007
| Muotimissio, Elämä on
881 lukukertaa | 4 kommenttia »
Spagettiolkaintoppi, nirunarutoppi, riukutoppi.. ja mitä kaikkia ihme synonyymeja kyseiselle vaatekappaleelle onkaan keksitty. Ohutolkaimiset topit tulivat tietoisuuteeni (muuna kuin alusvaatteena) ollessani yläasteella siinä vähän 90-luvun puolenvälin jälkeen. Ennen sitä olin ollut hyvin tarkka siitä etteivät rintsikanolkaimet vaan yhtään näkyneet esim. t-paidan pääntien reunoista. Sillon kun ei mitään olkaimettomiakaan pahemmin vielä tunnettu. Mutta kyllähän minäkin sen ensimmäisen narutopin sitten hankin, ja monen monta sen jälkeen. Ja sittemmin niitä alkoivatkin (vanhoillisten ihmisten kauhuksi?) käyttää kaikki vauvasta mummoon.
Jatkoa:
Muistan oikein hyvin, kun ysiluokan luokkaretkellä Itäkeskuksen Vero Modan sovituskopissa pähkäilin että viitsiskö sitä ostaa tuollaisen olkaintopin. Kaveri ulkopuolella yllytti että osta vaan, kyllä se sulle sopii. Kyseisen harmaan lycratrikoisen topin näette tuossa kuvassa (hieman liian laihan nuken yllä), olen sen säästänyt kai jostain "tunnearvosyistä", eh. Ja on se kyllä ihan käyttökuntoinenkin edelleen, vissiin hyvälaatuinen enkä ole onnistunut tahrimaan tai rikkomaan sitä mitenkään. ![]()
Toppi olikin sitten ahkerassa käytössä ja lisäähän niitä piti saada. Piirsin topista kaavat ja aloin tehtailla niitä itse Eurokankaan palalaareista haalituista trikoopaloista. Koska halusin tehdä kaiken mahdollisimman samalla tavalla kuin kaupan topeissa, väsäsin nuo reuna- ja olkainkaitaleetkin topin kankaasta ja itsepintaisesti (silloin jo) taittelin ja ompelin ne paikoilleen yhdellä ompeleella vain nuppineulakiinnitystä apuna käyttäen. No, eihän tuo ompelujälki kyllä sitten ole ihan nykyistä tasoa, heh. Ja suoralla ompeleella sillon vaan kaikki vedeltiin ja niitä lankoja käytettiin mitä mutsin kätköistä sattui löytymään.
Tuossa siis kuva myös yhdestä silloisesta tekeleestäni (juu siihen aikaan piti tehdä noita napamittaisiakin). Sittemmin olen haalinut itselleni melkoisen kokoelman narutoppeja eri väreissä, niillä on vaatekaapissa oikein oma pino. Ja nyt sitten kun mulle on tullut tää kolmenkympin kriisi jo kaksvitosena (voi rähmä) oon huomannu miettiväni että kehtaako sitä "näin vanha" lähteä ulos pelkässä narutopissa. Kotikäytössä narutopit kyllä edelleen kovassa käytössä sellaisenaan mutta uloslähtiessä tulee yhä useemmin vetästyä siihen päälle joku suuripäänteinen t-paita tms. No, johtuu kai enimmäkseen noista töistä, kun sinne ei ihan hirmu pienissä vaatteissa viitsi mennä (herra johtaja oli kuulemma vähän helisemässä harjottelijatyttöjen kanssa sillon kun napapaidat oli muotia, hih hii). Niin ja tietenkin se vaikuttaa ettei ole varsinaisesti enää niin kesä..
Mutta että tässäkö se narutopin optimaalinen elinkaari mun osalta nyt oli? Kymmenen vuotta? ![]()
. . . . .
Nyt soi: Christina Aguilera ft. Missy Elliot - Car wash
4 kommenttia
andra: *reps* Eikä, voi vitsi! ;D Onpa meillä ollu jännä luokkaretki (kun tosiaan peräti Helsingissä käytiin, jee jee), kaikki oli vaan Vero Modassa ostamassa narutoppeja.. ei toki oltu maalaisia, eheii.. ;)
Mulla on printtipaitojen kanssa sama juttu, vaikka niistä tykkäänkin: ne on vaan alkanut tuntua väärältä päällä. Ei kai sit jää muuta vaihtoehtoa kun vetää suosiolla jakkupuku päälle :)
Kommentoi
| « Tapahtumia tiedossa.. | Viikon persoona 34/07.. » |


