Desthea.com-

Seuraavassa esimerkkikeskustelussa osallisina Desthea ja joku vapaavalintainen besserwisser - BW - joka on yleensä miespuolinen tai joskus mahdollisesti myös joku "karvasta vaatetusalan kokemusta" omaava naishenkilö. Suluissa ääneen lausumattomia ajatuksia.

Jatkoa:

BW: Ni missä sä opiskelet?
Des: Ammattikorkeessa.. (taas se alkaa.. vaihdetaanko puheenaihetta?)
BW: Mitä alaa?
Des: vaatesuunnittelua..
BW: Jooh.. sillä alalla ei taidakaan pahemmin töitä olla tarjolla..?
Des: Niin.. no.. onhan se vähän niin.. mutta mä olen joka tapauksessa suunnitellut ryhtyväni yrittäjäksi.. (no tonhan mä halusinkin kuulla.. taidan olla vähän tyhmä kun opiskelen kyseistä alaa?)
Des jatkaa: *kertoo jotain tavoitteistaan ja tarkoitusperistään*
BW: Jooh.. Suomessa on kyllä aika suppeet markkinat, ei suomalaisille oikeen kannata suunnitella mitään / ei nuorille kannata suunnitella mitään..
Des: Niin no.. (niin niin, ei se kannata, eihän mikään kannata, voiskin sit jo vaikka kuolla pois)
BW: Yrittäminen on kyllä aika rankkaa puuhaa, ite en kyllä ryhtyis ku oon seurannu vanhempien/sedän/kumminkaiman firman pyöritystä.. Suomessa on jo liikaa yrittäjiä jotka elää kädestä suuhun.
Des: Niin.. no.. jokanen yrittäjä on kuitenki oma tapauksensa, joskus pitää ottaa riskejäkin.. (jos sieltä kädestä päätyy suuhun jopa muutakin ku näkkileipää ni kuulostaa ihan tarpeeks hyvältä)
BW: Mites onks sulla mitään suhteita? Suhteet on aika tärkeitä.
Des: No on kai mulla jotain.. (joo joo, kerro jotain mitä en tiedä)
BW: Kantsiis muuten lähtee jonnekin ulkomaille vaihtoon.
Des: No mulla on opiskelut jo niin pitkällä ettei se enää oikee onnistu.. (en oo menossa, mä viihdyn Suomessa ja haluan suunnitella suomalaisille, sopiiko?)
BW: Entä onks sulla mitään kurssikavereita joiden kans vois tehdä yhteistyötä?
Des: No joo, ehkäpä.. vaikka jokasella on aika sillee omat jutut menossa.. (kuule, jos tarviin neuvojasi, pyydän niitä)

Just puhuttiin kaverin kanssa, miten jotkut onnistuu aina puhumaan silleen niinku pitäis toista hiukan tyhmänä. Puhuttiin myös syvälle juurtuneista ennakkoluuloista erilaisia koulutuksia kohtaan. Siitä, miten vielä nykypäivänäkin saattaa hiukan nolottaa kertoa käyneensä ammattikoulun. Ja ammattikorkea, eihän se mikään oikea korkeakoulu ole, pyh!

Eräs sukulaistyttö selitti kerran mun kuullen jollekin toiselle yliopisto-opinnoistaan ja jostain päivästä, jolloin kaikki oli mennyt pieleen. Loppulausahdus oli jotain tämän tyylistä: "..ja sit mä olin ihan et äääh, mä taidan lähtee opiskelee jotai vaatetusalaa". ()

Yay, olen pohjasakkaa! No mutta pohjalta on suunta vain ylöspäin, eikö?!

Ja mitä tulee toimeentuloon, kaikki ei tähtää sen suhteen niin korkealle. Kaikki ei tarvitse sitä valkoisella röpötiilellä verhoiltua omakotitaloa, jonka piha on päällystetty valkoisella murskeella ja pikkuruisilla pihalaatoilla jotka maksaa tsiljoonan kipale.

"Et sä tule tällä toimeen", intti nuorehko miespuolinen sossuvirkailijakin Paul Frankin apina hupparissaan virnuillen. Jännä juttu, miten vähällä ihminen kyllä tulee toimeen kun syö makaronia ja ostaa kaikki vaatteensa kirpparilta. Ja niukkaan toimeentuloon on syytä tottuakin, koska kuten eräs opettajammekin koulussa meille kertoi: "Jos haluatte rahaa, olette väärässä paikassa".

Loppuun on ihan pakko jälleen kerran lainata POP3000-Antin loistavia sanoja kulttuuriyrittäjyysluennolta: "Kun työ on vähän niinku harrastus, ei tarvii mennä golfaamaan".