Desthea.com-

Hyvä postaus. Olen saanut itse kysymyksiä blogiini "kaupoissa kuvaamiseen" asiaan. Olen tähän asti kuvannut kaupoissa eikä kukaan ole koskaan tullut kieltämään sitä. Pienissä liikkeissä kysyn luvan eikä koskaan ole tullut kieltävää vastausta. En kumminkaan kuvaa ihmisiä vaan vaatteita. Siinä menee mulla se raja. Tiedän myös, että joissakin kaupoissa kuvaaminen on ollut ennen kiellettyä, mutta ei enää.

Mielenkiintoinen aihe, joskin vastaus tähän on, kuten totesitkin, hyvin yksiselitteinen: kuvaaminen on julkisella paikalla täysin sallittua ja luvallista, ja jos kyse ei ole tyyliin salatiirailusta ihmisistä puolipukeissa sovituskopeissa, niin eipä tuohon ole mitään kenelläkään sanomista, kaupallista tai ei. Ei kannata antaa pelotella itseään. Tähän väliin oppilaitoskortti: viestintää ja siinä sivussa journalismietiikkaa ja viestintäoikeutta opiskelleena hei mä tiedän ;D Olisi melko epäilyttävää, jos toimittajaa kiellettäisiin kuvaamasta tai muuten suorittamasta tehtäviään julkisella paikalla.

Mutta aihe on sinänsä hyvä ja kaipaa lähempää tarkastelua, joten kannan korteni kekoon!

Jos muuten olisi jotenkin epäilyttävää kuvata tuotteita edes kaupallisessa tarkoituksessa, niin tämän luulisi pätevän myös kaupan ulkopuolella, ja täten jokainen vaatteitaan tai ostoksiaan kuvaileva, joka nyt vaikkapa sattuisi mainoksia blogissaan pitämään syyllistyisi muka johonkin. On vaikea käsittää, millaisella logiikalla tuotteiden kuvaaminen olisi mitenkään moraalisesti epäilyttävämpää kaupassa kuin se ulkopuolella.

"Antaisi ainakin ammattimaisemman kuvan asiasta ja kuvaajasta. Eikö tuollaisissa tapauksissa sitä paitsi kannattaisi päätahon tehdä väärinkäsitysten ja konfliktien välttämiseksi jo etukäteen jonkinlainen sopimus asiasta tiettyjen vaateliikkeiden kanssa..?"

Tähän on pakko puuttua. Ammattimaisemman? Mitä ammattimaista on siinä, että kyselee lupaa harjoittaa lain takaamaa oikeuttaan? ;o Eikö ammattimaisesti toimiva ihminen tunne oikeutensa ja toimi sen mukaan? Entä miten se on kuvaajan tai journalistin vika, mikäli kauppias suivaantuu tämän oikeuden harjoittamisesta tai muuten osoittaa tiedonpuutteensa?

Kohteliastahan se voi olla ilmoitella tekemisistään ja tehdä kaikenlaisia sopimuksia joo, mutta täytyy silti muistaa, että mikään velvollisuus se ei ole, eikä kauppiaan sana tai kielto oikeastaan paina lain edessä yhtään mitään, eikä sen tulisi painaa journalistinkaan toimissa, siis että journalistisia tavoitteita ei uhrata vain sen takia, että joku ei pidä ajatuksesta. Luvan voi toki aina kysyä, mutta millaisen kuvan se sitten antaa, jos lupaa ei annetakaan ja kuvaa jutun silti? Kuitenkaan ei voi lähteä siitäkään, että antaisi jonkun ulkopuolisen tahon sanella kuvataanko vai ei tai tehdäänkö juttua vai ei.

Sitten on toki sekin puoli, että kauppiaalla on toki oikeus valita asiakkaansa ja poistaa tilasta ihmisen, jota ei halua palvella. Tosin ei tässäkään kauppiaalla mitään mielivaltaa ole, etninen tausta esim. tuskin menisi missään läpi hyväksyttävänä syynä valikoida asiakkaita, ja voisin kuvitella, ettei olisi kovin perusteltua poistaa hyvin käyttäytyvää ja muita häiritsemätöntä ihmistä liikkeestä. Tulee mieleen myös se tapaus, kun olikos nyt Kokkolan teatterinjohtaja, antoi porttikiellon toimittajalle (oliko peräti koko lehden toimitukselle, en muista tarkkaan), joka oli aiemmin kirjoittanut epämieluisan teatteriarvotelun jostakin näytelmästä. Iso haloohan siitä tuli.

Siitäkin voi keskustella, että onko esim. Tyyliagenttien toimenkuva toimittajuutta tai liittyykö se journalismiin. Imho kun kerran juttuja kirjoitellaan ja kuvataan, raportoidaan mitä on tai mitä tapahtuu, niin pitäisin sitä jonkinlaisena journalismina ja Tyyliagentteja oman alansa toimittajina. Laadusta ja tasosta toki voidaan aina keskustella, kuin myös siitäkin, sitoutuvatko nämä tyylitoimittajat Julkisen sanan neuvoston antamiin hyviin eettisiin tapoihin. Tosin samaa keskustelua voisi käydä myös Seiskan toimittajien kohdalla, ja tuskin kukaan kuitenkaan kiistää heidän toimittajuuttaan. Samaa keskustelua voisi muuten käydä muutenkin naistenlehtien kohdalta, piilomainontahan sielläkin kukoistaa.

Toimittajia tai ei, sekään ei silti poista sitä tosiasiaa, että kenellä tahansa on oikeus kuvata julkisella paikalla. On oikeus. Se ei loukkaa eikä vahingoita ketään, siinä ei ole moraalisesti mitään sen epäilyttävämpää kuin puistossa kuvaamisessakaan. Imho tekstisi kuvastaa hyvin sitä, miten kaikenlaisen hössötyksen tekijänoikeuksista, muiden kunnioituksista ja ties mistä keskellä alkaa hämärtyä jo nekin asiat joita SAA täysin laillisesti tehdä. Tunnetaan huonoa omaatuntoa siitä, että tehdään jotain, mihin laki antaa ihan suoraan luvan, ja joka vielä sattuu olemaan yksi sananvapauden ja lehdistön toiminnan kulmakiviä.

Kuten jo edellä on tullut esille niin se kuvaaminen on sallittua, mutta se miten niitä kuvia sitten käyttää onkin jo toinen asia… Mulla on kuitenkin sellainen käsitys että sulla on esim. oikeus kieltää omista tuotteistasi otettujen kuvien julkaisu vedoten tekijänoikeudellisiin syihin.

Teollisuudessa on ihan yleistä, että suunnittelijat tekevät ideamatkoja isoihin kaupunkeihin, kuvaavat kaupoissa juttuja joista saavat uusia ideoita ja/tai ottavat omaan tuotantoon. Joissain paikoissa kuvaaminen on ehdottoman kiellettyä ja kuvat joutuu poistamaan kortilta vartijan katsoessa vierestä...
viaton muotibloggaajien kuvaaminen kaupoissa on mielestäni ihan ok, edistää tuotteen menekkiä ja on ilmaista mainosta. toki väärinkäytöksiäkin löytyy... kinkkinen aihe sinänsä. jos epäilee kuvaamisensa oikeutta, voi asiaa aina tiedustella henkilökunnalta. itse ollessani myyjänä ahdistuin jos turistit kuvasivat kaupassa, vaikka he kuvasivat lähinnä arkkitehtuuria. ohjeistus oli, että omaan käyttöön kuvia saa ottaa.

"Mulla on kuitenkin sellainen käsitys että sulla on esim. oikeus kieltää omista tuotteistasi otettujen kuvien julkaisu vedoten tekijänoikeudellisiin syihin."

Ehkä johonkin tauluun tai muuhun täysin kaksiulotteiseen juttuun tuo pätee, mutta ei todellakaan mihin tahansa. Kuva tuotteesta on eri tuote kuin se tuote, ja siihen kuvaan tekijänoikeudet on kyllä ihan tasan kuvanottajalla. Tuotetta itseään voi tekijänoikeus rajoittaa kopioimasta, mutta mikään tekijänoikeus ei estä kuvaamasta tuotetta.

"kinkkinen aihe sinänsä. jos epäilee kuvaamisensa oikeutta, voi asiaa aina tiedustella henkilökunnalta"

Ei tarvi kysellä, koska on tiedossa, että on oikeus. Kyse on tässä lähinnä siitä, että kehtaako käyttää oikeuttaan tai kokeeko oikeutensa harjoittamisen epäkohteliaana.

Sekoilenpa sanoissani ja kirjoitusvirheitäkin jo putkahtelee enemmän kuin laki sallii. Siis, kuva tuotteesta on eri asia, eri TEOS, kuin se tuote, jota kuvataan. Jossain Pohjois-Koreassa nyt kielletäänkin esim. muistomerkkien kuvaaminen. Koitapa Suomessa samaa, vinkua että joku otti kuvan jostain patsaasta jonka teit. Ei tule onnistumaan.

SILVER: jeps, pienissä putiikeissa onkin yleensä sen verran intiimimpi tunnelma että tuntuisi ehkä vähän hassulta vaan alkaa kuvailemaan sanaakaan sanomatta.. ;) ja eipä noilla tosiaan yleensä mitään sitä vastaankaan ole, kun kysyy.

Idhren: kiitoksia pitkästä ja perusteellisesta selonteosta! :) En toki yhtään halua vähätellä journalistisia tai sananvapauden oikeuksia tai ylipäätään ihmisen oikeutta tehdä asioita jotka ovat lain mukaan sallittuja. Ihan vaan omasta puolestani puhun kun sanon etten ehkä viitsisi hankkiutua kiusallisiin kinastelutilanteisiin tuollasista asioista, en yksinkertaisesti pidä sellasesta, olen vähän nössö ja pelkuri. ;) Minkä puolesta musta ei varmasti koskaan tulisikaan sinänsä kovin hyvää toimittajaa koska se vaatii myös niin paljon pokkaa. Rohkeammat toimikoon edelläkävijöinä tässä asiassa. :)
Mietinkin jo kirjoittaessa että tuo "ammattimaisuus"-kohta on hieman kaksipiippuinen ja siihen saattaa moni tarttua. Ymmärrän kyllä tuon toisenkin näkökannan asiaan. Mietityttää vaan, olisiko kuitenkin tietyllä tavalla "valistavampaa" yrittää sopuisasti keskustella asiasta henkilökunnan kanssa sen sijaan että yrittäisi epätoivoisesti saada suunvuoroa vasta siinä vaiheessa kun joku kiukkuinen myyjä tulee suu vaahdossa ajamaan kuvaajaa tiehensä..? Jotkut lehtitoimittajathan tekevät esim. niin, että menevät kertomaan aikeistaan mutta mainitsevat myös samalla että eihän siihen lupaa tarvitse mutta että tulipa nyt ilmoitettua asiasta. Mutta eipä tuokaan taktiikka sinänsä auta niin kauan kun kaikki osapuolet eivät ole yhteistyöhaluisia tahi tietoisia voimassa olevasta laista. Että eipä oikein kumpikaan vaihtoehto ole sinänsä erityisen hyvä.. minun mielestä.

frei: niin, sepä se.. jos puhutaan vaikka pienemmistä putiikeista joissa on esillä paljon eri (pienten) suunnittelijoiden tuotoksia.. vaikka kyllähän heille varsinkin yleensä se ilmainen mainos kelpaa.. mutta varmaan vähän tapauskohtaista..

Heidi: niin sitä "teollisuusvakoiluahan" ne vissiin täälläkin osittain pelkää ja sitä että kilpailevan kaupan tyypit käyvät vertailumielessä kuvaamassa hintoja, esillepanoa yms. Mutta minkäs sille mahtavat, kun laki on laki. Ulkomailla sitten onkin varmaan taas ihan omat lakinsa, eri paikoissa erilaiset.
Niin eipä tosiaan siis ilmeisesti erinäisissä design/toritapahtumissakaan tarvisi lupia kysellä mutta kyllä mä ainakin aina kysyn jokaiselta suunnittelijalta/esillelaittajalta erikseen luvan samalla ku muutenki jutustelen, jotenki mukavampi silleen ja toisaalta niistä tietääkin etteivät todennäköisesti kiellä kumminkaan.

Desthea, tuo on varmaan ehkä paras tapa toimia, että yksinkertaisesti ilmoittaa aikeistaan, jos kokee sen tarpeelliseksi. Se eliminoi sen mahdollisuuden, että annettaisi jotenkin valtaa asiassa liikkeen pyörittäjälle päättää mitä jutulle tai kuville tapahtuu tai tuleeko niitä edes, mutta silti olisi se vuorovaikutus olemassa. Se olisi varmasti hyvä keino ratkaista tilanne noin käytännössä.

Pakko mainita, että on mukavaa kun saatiin tänne pitkästä aikaa näin vireää keskustelua. .. Keskusteluboksi, vai miten se nyt olikaan, Idhren? ;D

Omista tuotteista on aina olemassa tekijänoikeus, käsi- ja taideteollisuustuotteista käytetään myös tätä termiä mallioikeuden rinnalla. Mulla on oikeus kieltää julkaisemasta kuvaa omasta designista jos on syytä epäillä että joku röyhkeä kolmas osapuoli keksii ruveta hyötymään siitä kaupallisesti… Omaan käyttöön saa napsia niitä kuvia, muttei siis julkaista.

Esimerkki pienyrittäjän näkökulmasta: uusi tuote, joka on vielä tuotekehittelyvaiheessa eikä päässyt tuotantoon asti. Haluan tietysti suojella ideaa, mutta joudun samalla markkinoimaan tuotetta jälleenmyyjille eli en voi pitää tuotetta täysin pimennossakaan... – Siinä vaiheessa kun tuote on jo tuotannossa ja myynnissä, on kaikki mainostus kotiin päin.

Mallioikeus on käsittääkseni vastaava patentille, sitä pitää siis erikseen hakea ja rekisteröidä se. Mitä nyt äkkiä lueskelin, se ei kuitenkaan estä kuvaamista, se estää jäljittelevän tuotteen valmistamisen, levittämisen jne. ja siitä hyötymisen. Tekijänoikeuskin koskee teoksen kopioimista, ja kuvan ottaminen vaikkapa koriste-esiinestä ei ole sitä. Saa toki viskoa lähteillä, voihan olla, että satuin tutkimaan puutteellisia sellaisia.

Tästä asiasta ei tarvitse keskustella, kun lukee säännöllisesti immateriaalioikeuden professori Kemppisen blogia.

Pitäskin lukea Kemppistä ahkerammin, jäänyt silmäilyksi :/

Jos tekijänoikeushässäkkä kiinnostaa, niin myös Piraattipuolue blogaa aiheeseenliittyvästi.