XML-syötteetKlassikkolaukkujen ihmettelyä..
Kirjoittaja Desthea
21 Touko, 2008
| Muotimissio, Huomiopointti
675 lukukertaa | 16 kommenttia »
Mikähän designer-laukuissa kiehtoo? Miksi tuhannet naiset haaveilevat kalliista merkkilaukuista? En osaa ihan tarkalleen vastata, koska kyseiset kapistukset eivät minussa herätä kummoistakaan kiinnostusta. Vaikka asustefriikki olenkin, en oikein ymmärrä mitä järkeä on maksaa omaisuuksia jostain laukusta. No, hintapolitiikan lisäksi yleisimmin hehkutettujen mallien perusteella kalliit merkkilaukut eivät myöskään tyylillisesti ja ulkonäöltään ole minun mieleeni. Tokihan vähemmän tunnetuista malleista löytyisi varmasti jokaiselle jotakin, mutta ne yleisimmin esiin nostetut, ns. klassikkomallit eivät kuitenkaan juuri iske. Missäköhän niiden suosio piilee? Keräsin kuvia muutamista klassikkolaukuista ja pohdiskelin, mikä niissä mättää. 
Jatkoa:
Designer-laukuissa on tyypillistä tietynlainen yliampuva ylellisyys. Tikatut, rypytetyt yms. mallit saattaisivat olla hyvinkin kivoja ellei niihin olisi lätkäisty niitä kookkaita, kullankimaltavia logopalikoita, solkia, lukkoja, kettinkejä ja punoksia. No joo, myönnettäköön että sellaiset "basaarilaukut" on tässä suhteessa kyllä huomattavasti pahempia. 
Aivan oma lukunsa ovatkin sitten logo/monogrammikuosiset hirvitykset. Miten ne ensinnäkään löytää niihin ne kaikkein kaameimmat ruskean sävyt? Tai jos on väriä enemmän niin sitten on ihan riemunkirjavia. Ja ah mitä mummomaista muotoilua. Näin muuten kerran yhdellä muka-tyylikkäällä pojalla tuollaisen Speedyn, ei oikein iskenyt. 
Tässä vielä muutamia klassikoita. Chloen Paddington on periaatteessa ihan söpö mutta jotenkin kuitenkin kauhean tylsä. Mulberryn ihqutettu Bayswater muistuttaa mielestäni jotain hieman liiskaantunutta vanhaa salkkua, look-a-likeja voisi metsästää vaikka kirppareilta, pääsisi huomattavasti halvemmalla. Roxannea puolestaan voisin ehkä jopa käyttääkin ilman että mulle täytyisi maksaa siitä. Ihan nätti varsinkin tuollaisena valkoisena, tosin onhan tuossakin mallissa kaikkine solkineen nyt ehkä hieman too much going on. Fendin Spylle pisteet erikoisesta muotoilusta mutta on se silti kuitenkin noine punoksineen hieman mummo. Balenciagan Motorcyclen muotokieli ja yksityiskohdat miellyttävät jo huomattavasti enemmän silmääni, voisin ehkä jopa käyttääkin. "Hapsua" on juuri sopivasti, en yleensä oikein ymmärrä niitä sellaisia isompia laukuista roikkuvia hapsuhärpäkkeitä. Jimmy Choon Ramonassa katse kiinnittyy kivoihin purjerenkaisiin, "säkkimäisyys" vaan ei taida olla ihan mun juttuni. YSL:n Downtownista en osaa nyt sanoa oikein mitään, tuollainen nahkainen kauppakassi. 
Yhteenvetona todettakoon, että jos vaikka voittaisin jonkin kalliin merkkilaukun, ainakin mikä tahansa edellä mainituista malleista päätyisi luultavasti käsistäni myyntiin ja hykertelisin lopulta tyytyväisenä rahoineni. En saa mitään kiksejä pelkästä ajatuksesta, siitä että säilyttelen kaapissani jotain kallista jota ehkä joskus käytän. Oikeastaan mulle voi vaikka antaa suoraan ne rahat, kiitos. 
Mitäs olette muut mieltä klassikkolaukuista? Laukku vai rahat?
PS. Apua, olen näköjään mukana Trendin Suomen paras muotiblogi -äänestyksessä. Onko tästä laiskasta päivitystahdista huolimatta joku siis ehdottanut tätäkin sinne, voi kiitoksia!? 
Taas tulee lisää suorituspaineita heh..
16 kommenttia
Kävin myös äänestämässä blogiasi!
Omistan kotimaisen klassikkolaukun, joka on erittäin ahkerassa käytössä:) Nimittäin Marimekon, Ratian suunnitteleman, olkalaukun. Se on oikea tilaihme!
andra: ai kävit vai?? :D hihii no kiitos! Mulla on edelleen tossa toi yks pussukka sisältöineen odottamassa sua.. ;) nyt vaa sit polvikin reistaa joten ei oikee tee mieli lähtee kotoota minnekään.. =/
Jose: jeps kyllä taatusti muakin miellyttäviä malleja löytyis, en vaan sitte tiedä pystyisinkö kuitenkaan käyttämään sellasia summia mihinkään laukkuun, mieluummin ehkä sit johonkin ihan muuhun jos sellasta ylimäärästä sattuis joskus olee.. ;)
Selena: "Toisaalta en kyllä niin hintavaa laukkua osaisi pitää." -> tuli vasta nyt mieleen, piti tekstissäkin alunperin mainita, että tuntuisi varmaan oudolta kanniskella kallista laukkua, tai siis, olisin varmaan koko ajan ihan vainoharhanen, että himoitseekohan joku varas sitä tms.. xD oon muutenkin tietyllä tavalla vähän huolimaton kamojeni suhteen, mistä syystä en viitsisi ostaa esim. kalliita aurinkolaseja, joten voipi olla ettei kalliit laukutkaan oikeen soveltuisi mun käyttöön.. ;)
Ekasta satsista mulle kävis kyllä tuo musta chanel ja miumiun ruskea.. ja viimisestä kanssa tuo mulberryn roxanne.
Nuo logohirvitykset on kyllä.... Näin joskus jossain hansan hesen kassalla kaksi jotain venäläistä parikymppistä likkaa, joilla oli kaikki niin riivatun blingbling ja guccin laukut.. En voinut muuta kuin uskoa että ne oli kaikki feikkiä ihan niihin aurinkolaseihin asti... Huh huh. Ehkä siksi mulla on niin kammo noihin logojuttuihin, kun tulee olo, ettei toi voi olla aito. Ja yleensä ne joilla niitä on on jotain teinixejä... Eihän ne oo aitoja, eihän?
Mäkin tykkään kyllä tikatuista kankaista, ei siinä mitään, jotain sellasta laukkua oon aikonut itsekin jossain vaiheessa väsätä.. Periaatteessa toi Chanel on tosi jees mutta parempi ois kuitenki ilman ketjua ja logoa.. ;)
Niin ja harvemmin kai ne (teinien) luksuslaukut aitoja on, ainakaan Suomen katukuvassa (jotenki vaa kuvittelisin, ku täällä on muutenki niin "vähän" porukkaa suhteessa muuhun maailmaan, että täällä ei kovin monet aitoja ostelis tai olis niihin varaakaan). Mun työkaverillakin on muute joku feikki LV tai Gucci logohirvitys.. ;) Kyllähän varmasti aitojakin joiltain nuoriltakin löytyy, ja eikös se Sharonkin väitä kaikkia merkkilaukkujaan aidoiksi? ;) (ei vaan koskaan tiedä mistä äiskä on ne ostanut, heh.. mutta en nyt väitä etteikö ne voisi olla aitoja)
Kallein laukku jota hetken ihan harkitsin, oli ihananvihreä aitoa nahkaa oleva käsilaukku, alennuksessa 90 euroa. Olisi melkein pitänyt tarttua.
Laukku on statussymboli, siinä kuin muutkin merkkituotteet...
Itse en ole oikein designer-tavaran perään ollut. En itse asiassa raaski ostaa mitään kovin kalliita tavaroita. Ehkä pitäisi satsata kuitenkin vähän laatuun, kun huomasin juuri yhden laukkuni alkavan repsattaa jo muutaman kuukauden käytöstä. Halvemmista vain tuppaa löytymään vähän erikoisempia versioita. Pidän erikoisuudesta.
Ja joo, nimenomaan, mäkin pidän erikoisuudesta ja kun mieluista tulee vastaan niin ei siinä kyllä paljon paina se jos on todella halpa tai ei-niin-laadukkaan oloinen, kunhan se nyt ei ihan suoraan kaukaa jo silmään paista siten että huonontais laukun ulkonäköä olennaisesti.. ;) Äkkiähän ne, varsinkin kankaiset, laukut tahtoo varsinki ahkerassa käytössä kulua hiukan puhki kulmista tms., mutta toisaalta saahan omissa lempparitavaroissa vähän käytön jälkiä näkyäkin, heh, ainaki niin kauan ku tavarat kuitenkin pysyy kassin sisällä.. ;) Pienet repsotukset voi olla ihan persoonallinen lisäkin ja, no, mun on hyvä sanoa, mutta isommat, suuremmin haittaavat rikkoutumiset saa kuitenkin yleensä itse korjattua jotenkin.. ;)
Pakko kyllä sanoa että tuo Mulberryn valkoinen oli ihan kivannäköinen, mutta maksaisin siitäkin korkeintaan kympin :D
Ihan mitä tahansa en kuitenkaan olisi sulattamassa design-leimasta huolimatta, kyllä mun tyylitajuni silti koossa pysyy :D Chanelin nahkainen klassikkoveska tikatuilla yksityiskohdilla ja pienellä logolla olisi ihan unelma, joku logokammotus a'la LV painajainen. Nahkaisesta, käytännöllisestä ja mielestäni kauniista laukusta voisin maksaa maltaita, jos siis käytössäni olisi maltaita.
Olen myös huomannut itsestäni, että jos löydän jotain, mistä pidän kovasti, takerrun siihen ja käytän sitä niin kauan kun vaan kunto kestää. Edellisen laukkusuosikin kohtalona oli hihnan rikkoutuminen. Ehkä huippukallis olisi myös huippukestävä ja voisin käyttää yhtä ja samaa laukkua täältä ikuisuuteen?
Toki voisin hankkia unelmalaukkuni look-a-liken, mutta jotenkin se tuntuisi huijaamiselta. Hölmöä, tiedän. En tiedä osaisinko vaan olla tyytyväinen look-a-likeen.
Eräs suuri unelmani onkin joskus hamassa tulevaisuudessa, "sitten isona", hankkia tuollainen suloinen Tsäneli. Jotkut haaveilee omakotitalosta tai maailmanympärysmatkasta, minä haaveilen yhdestä ja tietystä laukusta. Kuka mikään on määrittelemään toisen puolesta mitä ihminen saa elämässään tavoitella ;o Lopulta kun ajattelee, maksoin aikoinaan tietokoneestanikin enemmän kuin joutuisin maksamaan luksuslaukusta. Yhtäkkiä hankinta ei tunnukaan niin suurelta.
Kommentoi
| « Uffistuffia.. | Pilkettä ja löytöjä.. » |
